Kuuntele kolumni kirjoittajan itsensä lukemana
YLE Areenasta.
Noottikriisi
Saatanan tunarit! Olen seurannut suurella mielenkiinnolla teidän pikku noottikriisiänne. Tämä kokoomuksen kukonpoika Katainen näkyy potevan vielä ankaria lastentauteja. Jos menee itse provosoimaan keskustelua huonoin perustiedoin itäisen naapurimaamme asioista, ei kannattaisi potkaista Moskovan kirjeenvaihtajaa nilkkaan niin lujaa, että häneltä pääsee parkaisu.
Hyvä veli Kataisen on syytä huomata, ettei hän ole Kekkonen. Nootti meni kyllä perille, mutta siitä syntynyt kohu nakersi monin verroin enemmän eduskunnan radion arvovaltaa. On turha iloita, että leikkaus onnistui, jos potilas kuoli.
Puolueet ovat jo nyt jättämässä Ylen perinteiset vaalivalvojaiset väliin. Puuttuu enää, että mainostoimisto Bob valitsee Yleen uutisankkurit ja koko eduskunnan radio voidaan saman tien lakkauttaa.
Toinen tohelo on hyvä veli Vanhanen. Puitiinhan minunkin intiimiasioitani lehdistössä ja puidaan näköjään vieläkin, mutta loiskiehuntaan ei pidä mennä mukaan, sillä se vie katseen toisarvoisiin seikkoihin ja pyrkii turmelemaan kokonaisuuden. Tähän narrinpeliin alistui lopulta Vanhanenkin. Pitkän pääministeriuran päätteeksi hän lopetti suhteensa Sirkkaan tekstiviestillä. Jos ei ole rohkeutta selvittää asiaansa kasvotusten, on paikallaan kirjoittaa kirje vesileimalla varustetulle paperille ja lähettää se kirjattuna vastaanottajalle. Sanankäänteiden tulee olla niin harkittuja, että kirjeen voi jättää jälkipolvienkin tutkittavaksi. Kirjeitä, jotka eivät ole taiten kirjoitettuja, ei kannata kirjoittaa.
Olen seurannut mielenkiinnolla uuden pääministerinne toimia. Vihjaisin sos.dem.puolueelle jo vuonna 1979, että antaisivat pääministerin postin Pirkko Työläjärvelle, mutta Koivisto tuli valituksi.
Pääministeri Kiviniemi ehdotti lauantaina, että Suomen osaamista rauhanvälityksessä pitää vahvistaa. Kun presidentti Halonen johtaa arvovaltaista YK-paneelia ja presidentti Ahtisaari on maailman johtavia rauhanvälittäjiä, pääministerin esitys kuulostaa pölkkypäiseltä. Pyörää ei tarvitse keksiä uudestaan.
Mutta ehkäpä kyseessä olikin kaapin paikan näyttäminen presidentille kun tämä oli arvostellut pääministerin valinnan ulkoistamista kepun puoluekokoukselle. On vietävän kiusallista katsoa tätä presidentti-instituution hidasta nylkemistä.
Lakkauttakaa koko virka. Hyvä veli Niinistö sen paremmin kuin Haavistokaan tuskin jaksavat juosta maatalousnäyttelyissä. Enkä tarkoita tällä halventaa suomalaista maaseutua.
Pääministeri Kiviniemellä olisi nyt parempaakin tekemistä kuin pyörän keksiminen. Hänen kannattaisi kutsua viipymättä koolle hätätilahallitus työttömyyden torjumiseksi, valtionyhtiöiden takaisin lunastamiseksi ja pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan turvaamiseksi.
Vai liekö nykypoliitikkojen muisti yhtä lyhyt kuin toimittajienkin?
Kaksikymppinen kesätoimittaja näkyy arvioineen minua lauantain Helsingin Sanomien etusivulla. Hän oli kohtalaisen taitava skribentti, mutta sopii ihmetellä, ovatko nykynuorison tiedot Suomen entisestä päämiehestä tosiaankin noin huteralla pohjalla. Nuori toimittaja tiesi, että Kekkonen on kalju ja kiipesi puuhun.
Koulussakaan ei kuulemma Kekkosesta kerrottu. Toimittajain koulutukseen ei ilmeisesti enää kuulu poliittisen historian vähimmäistietojen tenttiminen, joten lähihistorian tuntemus päättyy omaan syntymävuoteen. Tällä menolla pyörä tosiaan joudutaan keksimään uudestaan.
Kepusta vielä sen verran, että olisin valmis jättämään sen seuraavan hallituksen ulkopuolelle, sillä se kaipaisi opetuksen. Puolue on saanut liiaksi olla kukkona tunkiolla, minkä todistaa tämä vaalirahatunarointikin, ja se pitää palauttaa maan pinnalle.
Kansalaiset, medborgare, tietokoneiden, television ja auton rattien ääressä. Välttäkää henkistä ja fyysistä veltostumista. Ravistelkaa itsenne ylös, ulos ja lenkille. Jokainen syy, joka estää kuntoilun, on tekosyy.
Jälkikirjoitus. Nähtyäni erilaisia kyhäelmiä Sibeliuksesta, Irwinistä, Somerjoesta, Nykäsestä sun muista totean, ettei minusta tarvitse tehdä elokuvaa, kiitos vaan. Sen sijaan Jatkoajan voisi pistää pystyyn uudestaan, kun kerran Lenita ja Hannu Taanila ovat molemmat vereksissä voimissa.
Ja niille, jotka puuhaavat jo täyttä häkää vihapostia ja tappouhkauksia minua vastaan voin sanoa, että jättäkää sikseen. En tarvitse vastausta kirjeeseeni, sillä olen saanut tarpeekseni hurahtaneista.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Jotenkin tuntuu, että kirjautuneena annetut kommentit ovat muuttuneet "ei kirjautuneiksi". Mistähän tämä johtuu Joonas?
Toiminto "julkaise Facebookissa"? Mihin se vaikuttaa? Meneekö se Facebookin Uuden Suomen palstalle?

Kommentoi 30 kommenttia